31.12.2014

Siitä hyvä, ettei tarvitse tehdä mitään uudenvuodenlupauksia, kun kaikki on jo täällä kirjattuna.

Aamu alkoi äkillisellä aikidoliikkeellä: eilisen -17 oli muuttunut 0C :ksi ja pihalla oli pari neliötä peilijäätä. Tukijalka lähti alta, mutta ehdin vetää itseäni johonkin suuntaan niin, että selässä niksahti. Älläsin kuitenkin kaatua rauhallisella takaukemilla, joten ei mennyt muuta kuin housut ja sukka märäksi ja pieni nipistely silloin tällöin lat. dorsiin alapäässä.

Tein 15 minuutin pyöräilyn ja pari kevyttä kahvakuulaa, nyt sitten ruuanlaittoon iltaa varten.

Vuosi 2015 on tosi hyvä.

Välineurheilua

Varustelekasta uudet kävelykengät ja muuat tauhkaa 250 eurolla. Kokeilin painoliivien kanssa 30 min lumisessa metsässä, ja hyvältä tunti.

100 päivää ilman viinaa

Sitä saa mitä tilaa!

Suomessa on vaikea olla ilman viinaa, koska sitä joutuu selittämään. Nyt on Yle:llä tv-ohjelma jossa jotkut turhajulkimot tyyppiä Nykäsen Matti yrittävät olla juomatta 100 päivää. Mukaan on valjastettu SPR.

Perustin tähän joukkueen Pinnat kireällä, joten tätä voin käyttää tekosyynä; ei tarvitse selittää koska kyseessä on vedonlyönti.

Olo eilisen treenin jälkeen oli hieman kireä, mutta ei tuskallinen - ei siis tarpeeksi kova harjoitus!
Tänään on vuorossa pyöräilyä, yritän kestää koko tunnin.

Treenijakso alkoi

Eikä voi kunnolla kehua!

20 minuuttia tosi kevyttä pyörittelyä, nousu alle 1% ja sitten päälle 10 minuutin kahvakuula.
Hiki valuu ja pulssi on punaisella, mutta ainakin aloitin!

Tällä ei vielä päästä siihen vaiheeseen että aamulla himottaisi treenitunnin alku, mutta voin ainakin uskoa tekeväni enemmän ja paremmin huomenna.

Kaikkea ei tarvitse kertoa edes blogissa

Tästä tulee ensi vuonna kuitenkin vähän erilainen blogi, ei pelkkää pyöräilyä ja urheiluharjoituksia.

Näin joulukuussa yhden uuden vuoren, jolle voisi olla hyvä kavuta: Liiallinen alkoholinkäyttö.
Ei siis alkoholismi, vaan ryyppääminen vähän yli oman tarpeen liian usein sekä tasaisen tappava tissuttelu lähes päivittäin (26 / 30). Liian usein meni se viikoksi varattu pullo kahdessa - kolmessa päivässä ja alkohilin sietokykyni on noussut aika huikeisiin lukemiin vuosien varrella.

Olen entiseltä, alkuperäiseltä ammatiltani hovimestari, joten olen tottunut pelaamaan viinan ja humalaisten kanssa. Alalla ryypättiin ainakin 1980-luvulla reippaasti niin työssä kuin vapaalla, joten kuvittelin aina että vaimoni ja hänen sukulaisensa ovat outoja, koska eivät käytä alkoholia viikottain. Omassa suvussani enoista ja tädeistä laskien ainakin seitsemän 18 lapsesta olivat varmasti alkoholisteja, ja neljä kuoli alkoholin aiheuttamiin vaurioihin. Olen siis pienestä pitäen nähnyt viinan juontia ainoana hauskanpidon muotona.

Näin siis sen oman vuoreni yhtenä iltana, oli oikeastaan Jaloviinapullo, jonka olin tyhjentänyt noin 1½ paukkua vaille. Hämmästyin kolmea asiaa, ja aloin tutkia interwebin ihmeellistä maailmaa hieman enmmän.

Join siis noin 10 annosta alkoholia  ~seitsemässä tunnissa, olin mielestäni selvin päin eikä aamulla ollut oikeastaan ollenkaan kankkusen oireita. Kaikki merkkejä hyvästä mieskunnosta!

Käytän -muutamaan kertaan testattuani eri sivustoja- enemmän alkoholia kuin keskivertosuomalainen ja saman verran kuin 33 % miehistä. Kuulun alkoholismin riskiryhmään.

Kaloreita tulee vuodessa alkoholista ainakin 30 kg:n verran.
Rahaa palaa hieman yli € 3000.

Nyt siis odottelen, että vuosi vaihtuu kaksi kertaa, ja uudenvuoden lounaalla 2016 nautin lasillisen oivaa shampanjaa; Dom Perignon Oenotheque 1996. Siihen saakka ole "kuivin suin".

Ei varmasti tule olemaan helppoa, mutta lupaan yrittää parhaani ja ylittää itseni.

Ai niin, se 33 kiloa: 97 - 33.5 = 63.5 joten se Mt Ventouxin ottelupaino 97 - 16.5 =80.5 pitäisi olla helposti saavutettavissa!

Miltä Mt. Ventoux näyttää kartalla

 Tässä on koko reitti Googlen kartalla. Lähtee Bedoinista bensa-asemalta. Oikeasti teen turhankin pitkän matkan, koska ajanotto alkaa jostain risteyksestä, mutta uskon, että saan tuossa bensiksen vieressä "viimeisen voitelun" eli kunnon espresson rynnistystä varten, niin valitsin sen.

 Tältä se näytti keväällä sateliitista.

Ensin luulin, että maali olisi tuossa 90 C mutkassa, koska siinä lukee kartalla Mt Ventoux, mutt pahus, sehän on tuon Mordorin tornin varjon juurella.

Puhelin pelasti tai pilasi

Niinkuin kuvasta näkee, jäi 6 km saavuttamatta.
Hyvähkönä tekosyynä voinen käyttää Ellin (3v) ja Toivon (6v) vesirokon lääketarvetta, tytär soitti apteekkikäynnille.

Hiton ifit ei ole saanut systeemiä toimimaan vieläkään, ja nettipalstan mukaan ongelmaa on ollut jo kauan ja se vain jatkuu.

Itsenäisyyspäivä ja mies taisteli

Taistelun kyllä hävisin, mutta sodan aion vielä voittaa.

Motivaatio ei ole tarpeeksi korkealla, koska aikaa on "aivan liikaa" joten ei vielä pidä rehkiä.

30 minuuttia ja sekunteja, 5 km tasan.
IFit ei toimi, ei tallenna matkaa.

Ensi kerralla Saint Esteveen, kuusi kilometriä.

Note to self: Käännä lämpöpatteri pois päältä pyörän vierestä

Olipa mäki ja lämpöä kuin Provencen kesässä: Olin aamulla laittanut patterin täysille ja siinähän tuo paahtoi, 15 cm oikeasta reidestä. Hiki tuli ennenkuin lämmittely oli valmis.

Ajoin tosi hitaasti, ei kannata katsella Jill Ireland-elokuvaa samalla kun polkee.

Mäki on jyrkähkö, mutta ei mahdoton.

40 min ja pääsin vajaa 6 km. Paino samassa 96.5 kuin eilen.

Siis tätä menoa koko mäki kahdessa tunnissa, :D!

Hieman lyhyempi puolituntinen tänään

Äkkiä tähän taas tottuu.
Toinen puolituntinen meni ihan suunnitelman mukaan -Jill Irelandin siniset silmät auttoivat!- kun katselin jotain vanhaa Bronson-leffaa ja päätin jo alkuun, että nyt mennään suunnitelman mukaan.

Ainoa mikä ei mene suunitelman mukaan on paino: 95.6 (olkoonkin, aamupalan jälkeen, kello kädessä mutta 30 min lenkki takana.

Venetsian kolmen ruokalajin ateriat ja melko runsas alkoholin käyttö ei auttanut.

Huomisesta sitten "oikea" Mt Ventoux alkaa. Tarkoitus on polkea niin pitkälle kuin kello tai kunto antaa myöten. TdF:n huono puoli on, että ohjelman joutuu aina alkamaan alusta, joten en voi ajaa ensimmäistä 10 km tänään ja jatkaa seuraavaa viittä huomenna.

Luulen, että arkena ajan korkeintaan tunnin, viikonloppuna sitten koitan enemmän. Lauantaina on aikido, joten sekin voi olla `hyvä syy´ jättää lenkki kesken. Katsotaan.

Tämän päivä kevyeen 30 min treeniin kuului 2.5 km tasaista, sitten 3.5, 7 ja 3.5;  sain aikaan noin 6 km, eli jos Ventouxilla olisin ollut, niin ehkä neljä tuntia olisi mennyt.

Puoli tuntia on pitkä matka

Ensimmäinen vuoden 2015 sisätreeneistä on takana. Kahdeksan kuukautta jäljellä. 3.5% menee just ja just, mutta kun mennään yli viiden prosentin nousuun, tulee kyllä itku. Pitää pitää mielessä, että TdF:n nousut ovat raskaampia kuin oikeat, ja että TdF:llä pitää polkea koko ajan. Toisaalta, Mt Ventoux on myös poljettava yhteen kyytiin, alamäkiä ei ole.

Back to business

On aivan uskomatonta mitä kaikkea ihmisen mieli voi käyttää syynä, kun ei huvita aloittaa kovaa rääkkiä. Olen etsinyt kolmen viikon ajan mitä ihmeellisempiä motivaatiokuvia (normaalisti vähäpukeisia naisa jostain syystä) kehitellyt ohjelmia joita en noudata jne.

Tässä 

on Ventouxin profiili

 Tässä on iFit Tour de France ohjelma jolla voin simuloida Mt Ventouxille nousua olohuoneessa. Nyt taisi loppua selitykset!

28,4

Otsikossa on BMI-arvoni nyt.
Tavoitteeksi asetin BMI: 24.09 Normaali paino: 61.3 - <82.8 kg.
Eli painon tulee olla 79.8 kg. 13.5 kg matkaa.

Veikkaan, että tuossa painossa ollessani rasvan määrä kehossa on huomattavasti alle 10 %.

  Jotain näiden kahden välillä, ehkä.

Ruotsissa oli kivaa

Mutta ikävä kyllä loukkaannuin aika pahasti, astuin liukkaalle lehtien peittämälle kivelle metsässä ja putosin selälleni, onneksi rentona ilman käsiä, joten ainoa vamma oli lihasten revähtely selässä ja niskassa. harmittaa ja olen pettynyt, kun taas tuli takapakkia...

Mutta eteenpäin, sanoi mummo lumessa!

Jos vain jaksaa, ja mikä ettei!

Käyrässä on hiukan huijausta sikäli, että noita välipäiviä ei ole kaikkia merkitty.

Nyt on kolmas päivä IF:ää, eli olen syönyt viimeksi eilen klo 16.oo ja naputtelen tätä 7.45 kahvikupin kanssa, odotellen että vaimo pääsee sängystä syömään aamupalaa. Jalkaan iski yöllä kihti, varmaan lissäntynyt treeni, nesteen poistuminen ja liian vähäinen veden juonti yhdessä...

Nälkä on ollut, mutta kohtuullinen, ei likikään niin kova kuin odotin tätä aloittaessani. Unta en saa, mutta ensi yöksi koitan muistaa melatoniinit, eiköhän se taas nukkumattikin tule!

Ruokaa syön siis ihan samalla lailla kuin ennenkin, paitsi että ruokailu tapahtuu 8 - 16 välillä, alkoholia ei ole nimeksikään ja välipalat suurelta osin jäävät nimensä mukaisesti väliin. Tällä systeemillä ei ruoka ole koko ajan mielessä, kuten aimmin kun olen laihduttanut -huomaathan, että IF ei ole dieetti vaan elämäntapamuutos.

Tuo yllä mainittu urheilun lisäys on modifioidun Reveal the Steel-punttiohjelman aloittaminen. Se kestää 18 viikkoa, ja ainakin alku tuntuu ihan hyvältä. Lihaksissa samanlaista kutinaa kuin joskus nuorempana, kun kävin punttisalilla voimanostotreeneissä kuutena päivänä viikossa.

Hyvältä tuntuu ensivaikutelma

Pätkäpaaston ensimmäinen yö on ohi, ja paino putosi melkein kilon. 93.4 (94.2).
Lopetin syönnin varttia vaille kolme ip, enkä ole vielä (7.50) syönyt.

Loppuillasta oli hiukan hankalaa, mutta esimerkiksi unta ei tarvinnut nälän takia odotella.
Nyt on "pehmeä" olo, mutta eipä taida olla sokeria systeemissäkään liikaa. Ja tietysti se, että aloitin eilen painoharjoittelun pitkän tauon jälkeen tuntunee käsissä.

Seuraavat ongelmat lienevät tuleva Ruotsin-matka ja todellisen, systemaattisen treenin alku.

Mutta hyvältä tuntuu nyt.

I F

Intermittent Fasting

Eli tarkoitus on olla syömättä noin 19.oo - 12.oo.

Kolme ateriaa päivän aikana.

Kovahkoa harjoittelua päivittäin.



Tarkennus 6.10., ensimmäisen paaston jälkeen.
Tuntui tosi hyvältä, olo on aamupalan jälkeen ihan OK, joten kuvauspäivä on sovittu 10.1.2015; REVEAL THE STEEL!

Onnistuneesta harjoittelujaksosta on aina helppo kirjoittaa

Mutta paljon vaikeampaa kun menee sikaan niinkuin viimeiset kaksi viikkoa.

Jonkun verran pääsin painoliivin kanssa lenkille ja pari kertaa pyörän päälle, mutta messumatkalla Saksaan sain aika äkäisen flunssan, joka vasta nyt on päästänyt pois sängystä.

Näillä näkymin tositreeni alkaa taas keskiviikkona. Aikidolla.

Helpotuksen huokaus, silmä on OK

HYKSin silmäklinikalle 100%. Kaikki, paitsi opasteet ulkon, toimi todella hienosti.
Kaksi lääkäriä tarkisti silmäni ja totesi että kaikista oireista huolimatta silmä on terve ja lasiaisen irtoaminen on normaali.

Nyt siis alkaa tosi treenit taas.
Aikido
Pyöräily
Painoliivikävely
Punttitreeni

Elämä on hienoa.

Jos olet terve, nauti joka päivästä.

Jos olet sairas, loukkaantunut, usko huomiseen.

Nyt tulivat vaatteet

Olkoonkin, että reklamoin laadusta, johon valmistaja vastasi että oma vika: Suomen lippu oli lähetetty viallisena tiedostona eivätkä he siis viitsineet tarkistaa/ kysyä.
Housut lepattavat lahkeen suusta (reisissä) mutta minun olisi kuulemma pitänyt ottaa L, ei 2XL.

Kun sitten vastasin, että olen saman kokoinen kuin ennenkin ja kaikki housuni teiltä ovat koko 2xl, tuli hieman toinen ääni kelloon. Olen tilannut samalta firmalta vaatteet jo neljä kertaa ennen tätä.

Mutta tässä tämä takki.

Edessä vasemmalla profiili.

Päivän erittäin lyhyt harjoitus oli painoliivin kanssa harjua ylös-alas. Lasiaisen irtominen pitää varovaisena, kunnes lääkäri torstaina katsoo, saanko aloittaa pullistelut taas.

 

Minne mennä ja miksi

Mont Ventoux on vuori Ranskan Provencessa olevassa Vauclusen departementissa. Tämä yksittäinen korkea vuori näkyy pitkälle ympäristöönsä ja sitä kutsutaankin Provencen jättiläiseksi. ^[1] Vuori luetaan kuuluvaksi Alppeihin, vaikka se sijaitsee niistä vähän erillään.

Mont Ventoux on ollut useasti Tour de Francen etapin maalina. Vuoren huipulle nousu on klassikko. Siinä viimeisen 20 kilometrin matkalla noustaan 1 582 metriä.

Tässä on viimeiset neljä kilometriä. Tie nousee puurajan yläpuolelle, lämpötila heinäkuussa usein yli 30 km. Usein puhaltaa Mistral-tuuli, kylmä pohjoistuuli joka saattaa jatkua päiväkaupalla. Olen kerran koettanut pelata golfia Mistralissa, ja sekä tuulen voima että melu olivat sellaiset, että noin kymmenessä minuutissa lähdin klubitalolle. Jos se sattuu unikeonpäivälle, tulee päivästä todella pitkä ja erittäin vaikea.

Kuusi kilometriä huipulle.

 Miksi?

Jotain jännää piti keksiä, ja aikaa ei saa mennä aivan tolkuttomasti.

Suomen halki Utsjoelta Helsinkiin ja heti perään Vaasasta Värtsilään vei kymmenen päivää ja oli todella puuduttavaa (päälle).

Koska olen jo kauan rakastanut Provencen maisemia, ruokaa ja viinejä ajattelin, että  tässä mainio kunnianosoitus sekä Provencelle että Tour de Francelle.

Toinen syy on ikääntymisen ja liiallisen ruuan ja viinin sekä konjakin mukanaan tuoma painon nousu.

Parhaimmillani olin 110, nyt "vain" 95 ja tarkoitus on nousta Ventouxille 85 kiloisena. 

Kaikenmaailman vempaimet on hankittuna, taito niiden käyttämseen oikealla tavalla on jo olemassa, mutta motivaatio on jossain hakusessa -110 motivaatiokuvaa ja slogania on kyllä talletettuna koneelle!

Viimeisin isku oli lasiaisen irtoaminen silmässä, ja sen myötä raskaan työn kielto. Ei siis aikidoa, ei punttisalia... Painoliivi selkään ja lenkille taas ympäri Nummelan lentokenttää; eilen mentiin viisi kilometriä ja kerättiin samalla sieniä. 

Harjoittelupäiviä jäljellä 320.

Ja tässä painokäyrä.